"Voi per...", irtoaa nuorelta mieheltä heti kun hän astuu sisään tovereidensa paimentamana.
"Eipä kiroilla neidin seurassa. Voi käydä vielä huonosti", höröttää eräs seurueen jäsenistä.
"Ole kunnolla", säestää toinen. "Tullaan hakemaan sinut huomenna. Pitäkää hauskaa!"
Päivänsankari puistelee päätään. Kavereiden poistuttua hän olisi kokonaan armoillani, eikä hänellä ole aavistustakaan mitä on tulossa. Lauman naurunrähäkkä kuuluu vielä hyvän aikaa sen jälkeen, kun ovi on sulkeutunut. Iso mies seisoo edessäni kuin orpo piru, ei tiedä mihin katseensa kääntäisi, mihin kätensä laittaisi.
"Mitäs nyt tehdään?"
"Se selviää kyllä."
"Tuota, öö, eihän tätä vain kuvata tai jotain?"
"Itse asiassa minulla on sekä tulevan emännän että ystäviesi lupa ja siunaus ottaa koko juttu nauhalle. Joten laitat nyt parastasi, sillä minulla on vapaat kädet rankaisussasi."
"Vaatteet pois sitten vain, ja viikkaa ne siististi. Pöksyt myös, ei sinun peffasi täällä jäädy, ja jos jäätyy, niin äkkiäkös minä sen lämmitän."
Sankari peittelee intiimejä paikkoja käsillään. Taitaa poikaa pikkuisen ujostuttaa. Osoitan avointa häkkiä.
"Tuossa on sijoituspaikkasi. Sisään siitä."
Jalkakahle on odottamassa. Napsautan sen hänen nilkkansa ympärille ja toisen pään kiinni kalteriin.
"Tämä sitten aukeaa vain avaimella. Parempi olla marmattamatta."
"Mitä minä täällä sitten? Nökötän huomiseen asti aloillani?" hän protestoi.
"Minä keksin sinulle puuhaa. Olusia en tuo viihdykkeeksi, ettei tarvitse laittaa vaippoja."
”Entä jos pitää päästä pissalle?”
”Laitan sinulle katetrin.
”Mitä?”
Otan strategisesti pöydälle sijoitetun muoviletkun ja heilautan sitä hänen nenänsä edessä.
”Et ole tosissasi?”
Selitän käyttötarkoituksen käsillä havainnollisesti näyttäen, ja sankari vetäytyy häkissä taemmas.
”Siis ihan lääketieteellinen kapine”, sanon, ”Ei huolta, lupaan olla hellä.”
”Juu, ei...
Häkki kiinni, siellä hän istuu ja ihmettelee. Järjestelen tavaroita, niin että hän näkee ja voi vain arvailla mitkä niistä tulevat tämän päivän aikaan olemaan käytössä. Pöydälle häkin eteen sijoittuu strap-on, valikoima dildoja ja tappeja sekä kaikenlaisia mukavia nipistimiä. Vankini seuraa tapahtumia kiinnostuneena, ilmeet vaihtelevat ihmetyksestä inhoon.
”Mihin noita nipistimiä laitetaan?”
”Niitä nyt voi iskeä kiinni lähes mihin hyvänsä.”
”Tuota, entäs nuo tekokyrvät? Siis haluaako joku oikeasti noita?”
”Niin nämä ovat vielä pieniä. Nyt se suu kiinni, minulla on tärkeämpääkin tekemistä.”
Ehdin hyvin siemailla kahvikupillisenkin, ja on hyvä, että sankari alkaa hermostua, kun ei tiedä ajankulusta mitään.
”Domina, hei. Eikö tässä voisi keksiä jotain muuta kuin tämän kahleen jatkona nakottamisen?”
”Tekemisen puuteko iski? No, järjestetäänpä sinulle sitä.”
Haen korin, joka on täynnä pikkuhousuja.
”Voit lajitella pesuun meneviä vaatteita. Osa näistä on transleidien, osa omiani. Erottele ne toisistaan.”
Avaan häkin ovea sen verran että saan korin tyrkättyä sisään. Hän ottaa muutaman vaatekappaleen ja kääntelee niitä käsissään.
”Miten minä nämä erotan? Eihän näissä ole kokolappuja, eikä mitään.”
”Hajun perusteella.”
”Siis mitä vit... En minä jonkun transun pöksyjä ala haistella!”
Näytän katetriletkuja..
Katetriviittaus saa herran irvistämään,ja hän alkaa, joskin vastahakoisesti, käymään pöksyjä läpi. Hyvin näkyvät menevän oikeisiin pinoihin, hiljaisen murinan ja puhahtelun säestyksellä. Annan hänen touhuta rauhassa ja siirryn itse hänen näkökenttänsä ulkopuolelle.
Viimein kuuluu huikkaus:
”Nyt on hoidettu.”
Kerään pinot häkistä ja silmäilen tuloksen läpi.
”Mitkä ovat kenenkin? Nämä tässä vasemmalla ovat minun, niinkö?”
Näin hän väittää, ja minä poimin mainitusta kasasta yhdet ison koon nimettömät ja näytän niitä hänelle.
”Mitäs tämä meinaa? Yritätkö sanoa, että minulla on hehtaariperse, vai?”
Kerään kaikki yhteen nippuun ja paiskaan takaisin häkkiin.
”Älä sinä poika ärsytä minua! Uusiksi, ja nyt huolella.”
”Hemmetti, en minä näitä toisistaan erota, samanlaisia hörsöjä kaikki.”
”Niinkö? Pitää sinua sitten hieman valistaa.”
Vedän peitteen pois häkin päältä ja hypähdän ritilälle suoraan hänen yläpuolelleen. Sankari tyrskähtää ällistyneenä näköyhteyden helmojeni alle avautuessa.
”Sanopa nyt onko takamukseni noin iso kuin valikointisi antoi ymmärtää. Parempi miettiä kunnolla ennen kuin vastaat, sillä saatan ottaa käyttöön kavereidesi valitsemat varusteet.”
”Hyvä on, mokasin. Mutta eihän tässä ruveta mihinkään pervoon, eihän?”
”Miksei?”
”Niin, eihän käytetä noita tekokyrpiä tai mitään?”
”Minä käytän niitä, jos haluan. Ja mikäli alat natkuilemaan, soitan tänne homopanijan paikalle, niin menee sun neitsyys kunnolla.”
”Ei mitään homoja tänne! Mutta en minä sinultakaan mitään sladdia hanuriin halua.”
”Turha inistä. Mikäli huolettaa, niin käytän kyllä kumia.”
Vedän hieman stringin narua syrjään.
”Aijaa, nyt haistatat minulla v:t, vai?”
”Enpä todellakaan. Kahvi vain alkoi pissattamaan, ja kun kerran olet siellä alhaalla, niin voitkin hoitaa loput.”
Tarvitsee vain antaa muutaman pisaran tulla, kun sankari on jo vähällä saada halvauksen.
”Et kyllä kuse niskaan! Jumalauta, eikö tästä voida neuvotella jotenkin? Eikö tässä pitäisi olla jokin turvasana tai jotain?”
”Onhan sinulla, on oikein turvalause.”
”Ja mikä se on?”
”'Pojat, tulkaa apuun'.”
”Että mikä? Valtiatar Villi-Ira on julma. Pojat, tulkaa apuun.”
”Ei kuulu, sano kovemmin.”
Hän yrittää uudelleen, mutta en ole vieläkään volyymiin tyytyväinen. Annan taas pikku lirahduksen valua alas hänen eteensä, ja nytpä alkaa ääntä löytyä.
” Valtiatar Villi-Ira on julma POJAT, TULKAA APUUN!”
”Ei hätiä, kyllä he tulevat. Saat vielä selittää tilanteen itse.”
Ojennan hänelle kännykän, ja hämärässäkin voi nähdä miten herran korvat karahtavat punaisiksi hänen kuullessaan linjan toisesta päästä raikuvan naurun. Sitten punehtuu naamakin, kun seurue ilmaantuu ovelle.
”Vahinko, ettei tätä oikeasti kuvattu. Hauskalta ainakin kuulosti...”
Entä miten tarina jatkuu? Kuulemamme mukaan sankari selvisi traumoitta, ja hänestä tuli varmasti oikein kelpo aviomies.
